Majakan yhteyteen syntyi pieni yhdyskunta, joka käsitti majakkamestarin ja majakanvartijoiden ruokakunnat. Tankarissa majakkamestari ja kolme majakanvartijaa asuivat majakkapihaan rakennetuissa virkataloissa.
Elämä saaressa oli karua. Perunoita kasvatettiin pienissä kallionkoloihin raivatuissa peltotilkuissa, multa jouduttiin tuomaan mantereelta. Saaren kitukasvuinen heinä riitti yhden lehmän laiduntamiseen. Kalastuksen suhteen oltiin omavaraisia, talvisin käytiin myös hylkeenpyynnissä.
Majakkamestarin tärkein tehtävä oli huolehtia majakkarakennusten ja varusteiden kunnossapidosta sekä valvoa, että majakanvartijat hoitivat kunnolla valaistusta. Myös sumukellosta tuli myös huolehtia, että äänimerkkejä annettiin näkyvyyden huonontuessa. Majakkamestarit olivat kouluja käyneitä henkilöitä ja he toimivat varsinaisten työtehtäviensä lisäksi opettajina majakkasaaren lapsille, juridisina ja hengellisinä neuvonantajina, toisinaan jopa terveydenhoitajina.
Majakanvartijoiden tehtäviin kuului valaistuksen ja valolaitteiden huolto, rakennusten siivoaminen sekä pienet korjaustyöt. Lisäksi majakanvartijoiden velvollisuus oli kuljettaa majakkamestarin kirjeitä. Erityisesti majakoiden valolaitteiden huollosta oli annettu tarkat ohjeet, koska lika ja pöly alensivat linssistön tehoa. Tupakanpoltto ja kaikenlainen pölyä aiheuttava askartelu oli ankarasti kielletty lyhtytilassa. Majakan valaistus sytytettiin yleensä auringon laskiessa ja sammutettiin sen noustessa.
Majakkamestarin ja majakanvartijoiden talojen rakentaminen alkoi 1887, hieman ennen itse majakan valmistumista. Talot ja niiden yhteyteen rakennetut makasiini ja sauna seisovat edelleen vanhan majakkayhdyskunnan ytimessä. Nykyään rakennukset ovat varattavissa majoittumiseen.
Majakan vieressä sijaitseva tyfoonihuone toimi aikoinaan merkinantopaikkana ohikulkeville laivoille. Sumuiseen aikaan talon päädyssä olevat luukut avattiin ja suurista ”sumutorvista” päästettiin varoittavat äänet lähestyville laivoille. Kokkolan Meripelastajat ry sai vuonna 1977 tyfoonirakennuksen käyttöönsä.
Kummeli
Vuodesta 1750 asti Tankarissa oli kaupungin porvareiden kustantama merimerkki. Tämän 3,5 metriä korkean kivikummelin huippumerkkinä oli n. 6 metriä pitkän tangon nokkaan kiinnitetty tynnyri.
Vuonna 1825 kivikummelin viereen rakennettiin puinen pooki, eli tunnusmajakka. Se oli punaiseksi maalattu, katkaistun pyramidin muotoinen ja katonharjan kummassakin päässä oli tangot, joiden huippumerkkinä tynnyrit.
Kivikummeli on säilynyt saaren majakkapihassa. Majakkaa rakennettaessa huomattava osa kummelin kivistä käytettiin majakan perustuksiin. Nykyisiin mittoihinsa kummelin ovat kasvattaneet Tankarissa käyneet vierailijat. Tapoihin on kuulunut, että jokaisen saarella ensimmäistä kertaa vierailevan on kannettava kasaan mahdollisimman suuri rantakivi. Nyttemmin tavasta on luovuttu.
